TYHJÄ TILA

Kirjoittamisessa on ollut taukoa, koska oikean käden kanssa on ollut ongelmia ja opinnot ja käden kuntouttaminen ovat nyt olleet etusijalla. 

Viime aikoina on jälleen suljettu, peruttu ja etäilty. Olemme taas tilanteessa, ettemme pääse kahville, lounaalle, elokuviin, teatteriin tai museoon. Uhka liikumisen rajoittamisestakin on ilmassa. Mitä tapahtuu? Miten minä selviän? Kysymykset ja pohdinnat täyttävät sosaalisen median ja uutiset. 

Olen ennenkin ajatelllut sitä, että tyhjä tila täyttyy aina jollakin, mutta nyt tämä ajatus kasvaa isommaksi ja pistää pohtimaan asiaa tosissaan monelta eri kantilta. 

Viikonloppuna pohdimme tätä myös pitkällä hortoilureissulla ystäväni kanssa. Mitä tulee siihen tilaan, jossa ennen mentiin kaverin kanssa kahvilaan? Mikä täyttää elokuvaillat? Entä teatteri- ja kuoroharrastuksen? Entä karaokeillat? On jo striimauksia ja verkkotapaamisa ynnä muuta, mutta...mitenkäs näissä se saavutettavuus, ihanat keskustelut teatteriesityksen jälkeen ja osallisuus. Miten koen osallistuvani, jos olen 90% ajastani kotona? Jos en voi jutella striimatusta esityksestä kenenkään kanssa? Miten katsoa srtiimattua esitystä kännykällä, jos ei omista tv-tä tai edes läppäriä? Miten löytää heidät, jotka jo muutenkin ovat katveessa, ja joita toisaalta vähiten hetkauttaa nämä sulut. Eihän työtön juurikaan päääse teatteriin tahi kahvilan herkkujen ääreen. 

Onko tärkeää edes pohtia kenelle tämä aika on isoin ongelma? Yrittäjille? Ikäihmisille? Lapsille? Nuorille? Työttömille? Työelämässä oleville? Mikä olisi tärkeintä? Tai ainakin tärkeämpää? 

Itse ajattelen niin, että tärkeää olisi täyttää ne aukot, joita huomaa elämäänsä tulleen, jollakin itselleen merkityksellisellä asialla, josta kokee saavansa ilo, lohtua, tyydytystä tahi rauhaa. Muuten saatta käydä niin, että tilalle tulee katkeruutta, vihaa, kateutta ja epätoivoa. 

Omat viikkoni ja päiväni ovat täyttyneet ulkoilulla, valokuvilla, uudella saunavuorolla, ruokaresepteillä, pitkillä ruoanvalmistusepisoidella, chilintaimilla ja viherkasvien kasvun seuraamisella. Olen myös puhunut enemmän puhelimessa someselailun sijaan, kuunnellut ja  kertonut ajatuksiani elämästä, työelämän kiemuroista ja koronasta sekä siihen liittyvistä asioista, kuten rokotteista, rajoituksista ja maskeista. Olen lisäksi ollut etuoikeutettu ja saanut opiskella. 

Olen opetellut ottamaan päivän kerrallaan ja asettamaan tavoitteita viikoille ihan eri tavalla kuin ennen. Ehkä kutsun sitä yksinkertaisesti keskittymiskyvyn parantumiseksi, sen huomaaminen rauhoittaa ja antaa oikesti uskoa siihen, että tässä on myös jotakin hyvää. 

Olen taas kävellyt myös kuvakävelyjä, mutta ehkä  enemmän keskittynyt hengittämään ja kuulemaan lintujen alkavaa kevätkonserttia kuin ottamaan kuvia.  Olen huomannut myös nauttivani siitä tyhjästä tilasta ja en kiirehdi täyttämään sitä nyt millään. Olen päästänyt irti monesta asiasta.

Viime yönä, kun en saanut unta, mietin taas rakkaimman kirjallisen teokseni, Pohjantähden, vaiheita.  Olen lukenut trilogian monta kertaa ja usein juuri jonkinlaisen hädän tai kriisin hetkellä. Katselin mielikuvia Koskelan perheen elämästä pitkään ajatuksissani ja mietin mistä he saivat voimia ja iloa? Mikä heille toi hyvinvointia? Olisko meillä oppimista sieltä? Luonto, käsillä tekeminen, rakkaus, toisten auttaminen ja huumori, nämä minä nostan esille ja tahtoisin pohtia yhdessä kanssasi, miten jokin näistä, tai ehkäpä ne kaikki, täyttää sinun tyhjäksi jääneitä tilojasi, jos niin koet tarpeelliseksi. 

Mietin myös työttömyyttä ja työn jättämää tyhjää tilaa, ahkeruutta, suorittamista ja työn ja työttömyyden vastakkain asettelua. Mitä työhyvinvointi tai loma oli Koskelan Jussille ? Milloin sana työtön on keksitty? 

Palaan vielä siihen, että tyhjä tila täyttyy aina jotenkin, jollakin. Keskityn huomiomaan päivittäin millä se tätyyy. Minkälaisia ajatuksia, tekoja ja tunteita alkaa tulla esiin ja mitä niille tapahtuu? Miten niihin voi vaikuttaa? Mikä on minulle hyväksi?

Yritän hyvällä, lempeällä tavalla noudattaa improsääntöä: hengitän ja keskityn muihin. Olemme täällä toisia varten, tuottamassa iloa ja auttamassa. 

Sinä päätät itse miten täytät tyhjän tilan. Sinä itse teidät mikä saa Sinut voimaan hyvin.