TARINAT

Olen viime aikoina kuullut paljon tarinoita, ja muistellut jo aiemmin mainitsemaani Mummia.

Mummi kertoi minulle lukuisia tarinoita elävästä elämästä ja pyysin niitä häneltä aina uudelleen ja uudelleen. Näitä tarinahetkiä ehkä kaipaan eniten nyt kun Mummia ei enää täällä ole.  

Suurimman osan mummin tarinoista muistan vieläkin ja olen kertonut niitä erilaisissa tilanteissa edelleen. Ne koskettavat, antavat ajattelemisen aihetta, opettavat, naurattavat, itkettävät, vihastuttavat ja elävät..muuttuvat.

Rakastan tarinoita ja erityisesti niitä, jotka liittyvät tositapahtumiin. Erityisesti tykkään myös tarinoista, jotka jäävät jotenkin kesken...

Me kerromme omaa tarinaamme useaan kertaan eri vaihessa elämäämme, me tutustumme itsemme ja toisiimme tarinoiden avulla. 

Joku voi kertoa kiinnostavan tarinan käynnistään lähikaupassa ja toinen ei oikein saa maailmanympärysmatkasta mitään irti. Missä on tarinoiden salainen aarrearkku?

Äitini kertoo aina sen saman tarinan, serkku taas värittää tarinaa kaikin mahdollisin tavoin ja vanha luokkakaveri lähinnä vain kuuntelee. Kaikkia tarvitaan, jokaista näkökulmaa on hyvä tarkastella rauhassa. Jokainen tarina on kertojalleen tosi ja kaikki siihen liittyvä on äärimmäisen tärkeää. 

Viime vuosi on antanut meille toivottavasti aikaa kuunnella toisten tarinoita aivan eri tavalla kuin ennen. Toivottavasti tämänkaltainen kulttuuri palaa siihen mitä on ollut joskus ennen vanhaan; aikana ennen tv.tä ja sosiaalista mediaa.  (Mietin usein tätä nimitystä - sosiaalinen media...mitä sosiaalista siinä oikeasti on?)

Itselleni vuosi 2020 antoi myös ajan ja kyvyn kuunnella omaa tarinaani aivan eri korvilla kuin ennen. Seurauksena oli, että tarinani muuttui vähäsen kun annoin niin tapahtua. Minusta tuli parempi kuuntelija.

Kannustan kaikkia kuuntelemaan erityisesti itseään, mutta kuuntelemaan toisten tarinoita myös paremmin kuulevin korvin - kannustan olemaan läsnä. 

Se, mitä olen havainnut on ollut niin mullistavaa, että pari asiaa on pakko nostaa tähän. 

Tajuan muita kuuntelemalla, että vaikkei toinen kerro minusta tai mistään mikä liittyy minuun, tai ei edes kiinnosta minua, voin silti lähes aina liittyä tarinaan. Olla läsnä ja vaikuttua. 

Muita kuuntelemalla liityn osaksi jotakin suurempaa. Tuo tai tämä tarina voisi olla tapahtunut minullekin, tuollaista minäkin olen kokenut, tuollaista asiaa haluan olla kitkemässä pois maailmasta tai tämä tarina lohduttaa minua ja kaikkia maailman ihmisiä. Löydän aina tarinoista jotakin samaistuttavaa.

Tarinat tuovat meidät yhteen ja antavat perspektiiviä ja niiden kautta voi oppia tuntemaan itseään ja tutustua maailmaan...maailma on täynnä tarinoita ja niitä, jotka haluavat niitä kertoa.  

Tarinan voi kertoa myös vain itselleen ja sitä voi aina muuttaa. 

Kuinka monta erilaista tarinaa voisit kertoa itsestäsi? 

Millaisen tarinan kertoisit itsestäsi ihmiselle, jonka tapaat ensimäistä kertaa?

Jos saisit työhaastattelutilanteessa kertoa tarinan, millainen se olisi? 

Millainen tarina on sinusta kiinnostava?

Minkälaisesta tarinasta Sinä sait voimaa ja iloa viimeksi? 

Mikä on lempitarinasi?