TYHJÄ TILA
Kirjoittamisessa on ollut taukoa, koska oikean käden kanssa on ollut ongelmia ja opinnot ja käden kuntouttaminen ovat nyt olleet etusijalla. Viime aikoina on jälleen suljettu, peruttu ja etäilty. Olemme taas tilanteessa, ettemme pääse kahville, lounaalle, elokuviin, teatteriin tai museoon. Uhka liikumisen rajoittamisestakin on ilmassa. Mitä tapahtuu? Miten minä selviän? Kysymykset ja pohdinnat täyttävät sosaalisen median ja uutiset. Olen ennenkin ajatelllut sitä, että tyhjä tila täyttyy aina jollakin, mutta nyt tämä ajatus kasvaa isommaksi ja pistää pohtimaan asiaa tosissaan monelta eri kantilta. Viikonloppuna pohdimme tätä myös pitkällä hortoilureissulla ystäväni kanssa. Mitä tulee siihen tilaan, jossa ennen mentiin kaverin kanssa kahvilaan? Mikä täyttää elokuvaillat? Entä teatteri- ja kuoroharrastuksen? Entä karaokeillat? On jo striimauksia ja verkkotapaamisa ynnä muuta, mutta...mitenkäs näissä se saavutettavuus, ihanat keskustelut teatteriesityksen jälkeen ja osallisuus. Miten ko