KIINNITÄ HUOMIOTA MIHIN KIINNITÄT HUOMIOTA - MISTÄ KAIKKI ALKOI

Olin Berliinissä Maaliskuun alussa 2020, juuri kun Suomi meni kiinni.  Vietin kaksi viikkoa kotikaranteenissa kotiin tultuani. Tuona aikana kaikki asiat muuttuivat, siirtyivät, loppuivat tai yllättivät. Ilokseni sain kauppa-apuja naapurilta ja parilta ystävältä ja onneksi ulkoileminen oli sallittua. Katselin kotiani uusin, uteliain silmin. Tilasin kaupasta siemeniä ja multaa...

Olimme juuri aloittaneet kultturihyvinvoinnin YAMK-opinnot Turussa ja yllättäen kauan odotettu kevät Turussa uusien ihanien opiskelutovereitten kanssa olikin peruttu. Missä kulttuuri? Missä hyvinvointi? Missä Turku? Missä minä?

Opinnot jatkuivat etänä, kiitos taitavien, joustavien ja pitkäpinnaisten opettajiemme. Turku vaihtui vanhaan ja tuttuun Tampereeseen, mutta päätin katsella myös ympäristöäni uusin silmin. Olin kotikaupungissani kulttuurihyvinvointituristina. 

Kävelin muutaman kuukauden aikana Tampereella kymmeniä kilometrejä ja kiinnitin huomiota siihen mihin kiinnitän huomiota. Löysin joka päivä jotakin hauskaa, kaunista, yllättävää, rumaa, likaista, sopivaa ja arvoituksellista. Minua odotti tuolla ulkona jokin, 
oli syy lähteä näille kävelyretkille, joka päivä. Usein silmiini osui jotakin sellaista, josta teki mieli ottaa kuva ja jakaa se instagramissa. Halusin jakaa kokemukseni tuottaman ilon, yllätyksen tai kamaluuden, oikein odotin sitä hetkeä kun pääsin instan äärelle; kurkotin kokemustani muiden ulottuville. Se, oliko kuva hyvä, terävä, oikeaoppinen tai jonkun muun mielestä jonkinlainen ei ollut tärkeää. Lähes aina tuumailin tarinaa kuvan ympärillä, edessä ja takana ja sain paljon iloa näistä retkistä.

Jokaiselle meistä kuva kertoo kuitenkin oman tarinansa ja huomasin, ettei tykkäämiset tuolla alustalla tyydyttänyt tarinannälkääni. Vuoropuhelu jäi puuttumaan, mutta jatkoin kuvakäveleyä silti. Siitä oli tullut uusi, mukava rutiini.

Mielessä pyöri miljoona ideaa, miten minä voin hyödyntää näitä kuvia ja uutta harrastustani; kuvakävelyä. Vanha harrastus, valokuvaus, ilmoitteli olevansa käytettävissä ja uudempi, pöytälaatikon uumenissa ollut tekeminen, kirjoittaminen tunki myös lusikkaansa tähän soppaan. Opiskelutehtäväksi annettu portfolion luominen tuli hyvään saumaan ja päätin koota tänne blogiin asioita, jotka kaikki linkittyvät kulttuurihyvinvointiin.  

Olisko tämä sellainen foorumi, jossa voisin vaihtaa ajatuksia näistä kuvista, tarinoista niiden takana, resilienssistä, työelämästä, arjesta, juhlasta, unista, kasvusta ja ennen kaikkea sitä miten voisimme itse vaikuttaa siihen, että voimme paremmin? 

Nyt ajatus on siinä vaiheessa, että tämä alkaa. Jännittävää.

Voit seurata minua instagramissa:heikkilaraili

Toistaiseksi pidän tuon instan näitä kuvakävely- ja muita innostavia kuvia varten erillisenä.