Tekstit

TYHJÄ TILA

Kirjoittamisessa on ollut taukoa, koska oikean käden kanssa on ollut ongelmia ja opinnot ja käden kuntouttaminen ovat nyt olleet etusijalla.  Viime aikoina on jälleen suljettu, peruttu ja etäilty. Olemme taas tilanteessa, ettemme pääse kahville, lounaalle, elokuviin, teatteriin tai museoon. Uhka liikumisen rajoittamisestakin on ilmassa. Mitä tapahtuu? Miten minä selviän? Kysymykset ja pohdinnat täyttävät sosaalisen median ja uutiset.  Olen ennenkin ajatelllut sitä, että tyhjä tila täyttyy aina jollakin, mutta nyt tämä ajatus kasvaa isommaksi ja pistää pohtimaan asiaa tosissaan monelta eri kantilta.  Viikonloppuna pohdimme tätä myös pitkällä hortoilureissulla ystäväni kanssa. Mitä tulee siihen tilaan, jossa ennen mentiin kaverin kanssa kahvilaan? Mikä täyttää elokuvaillat? Entä teatteri- ja kuoroharrastuksen? Entä karaokeillat? On jo striimauksia ja verkkotapaamisa ynnä muuta, mutta...mitenkäs näissä se saavutettavuus, ihanat keskustelut teatteriesityksen jälkeen ja osallisuus. Miten ko
Lähetä kommentti
Lue lisää

TARINAT

Olen viime aikoina kuullut paljon tarinoita, ja muistellut jo aiemmin mainitsemaani Mummia. Mummi kertoi minulle lukuisia tarinoita elävästä elämästä ja pyysin niitä häneltä aina uudelleen ja uudelleen. Näitä tarinahetkiä ehkä kaipaan eniten nyt kun Mummia ei enää täällä ole.   Suurimman osan mummin tarinoista muistan vieläkin ja olen kertonut niitä erilaisissa tilanteissa edelleen. Ne koskettavat, antavat ajattelemisen aihetta, opettavat, naurattavat, itkettävät, vihastuttavat ja elävät..muuttuvat. Rakastan tarinoita ja erityisesti niitä, jotka liittyvät tositapahtumiin. Erityisesti tykkään myös tarinoista, jotka jäävät jotenkin kesken... Me kerromme omaa tarinaamme useaan kertaan eri vaihessa elämäämme, me tutustumme itsemme ja toisiimme tarinoiden avulla.  Joku voi kertoa kiinnostavan tarinan käynnistään lähikaupassa ja toinen ei oikein saa maailmanympärysmatkasta mitään irti. Missä on tarinoiden salainen aarrearkku? Äitini kertoo aina sen saman tarinan, serkku taas värittää tarinaa
Lähetä kommentti
Lue lisää

VOIMAUNI

Tähän aamuun oli hauska herätä. Muistin lähes heti herättyäni viime yönä näkemäni unen: Olimme ystäväni kanssa matkalla jossakin kaukana, ehkäpä Kiinassa? Löysin matkalta muun muassa rakennuksen, jonne käveltiin ylämäkeen sisään ja sisällä oli kauppoja ja kaikenlaista...ja mikä hauskinta, sieltä piti laskea pyllymäkeä alas, jotta pääsi takasin ulos.  Kiertelimme monissa paikoissa ja eräässä puistomaisessa ulkotilassa pysähdyin katsomaan ympärilleni tarkemmin ja huomasin leikkivälineitä ja muuta kiinnostavaa. Isolla pöydällä oli Lego-ukkeleitten tapaisia hahmoja, jotka tervehtivät iloisesti ja alkoivat jutella. Aluksi vähän ihmettelin, että he puhuivat, mutta sitten huomasin, että nämä tyypit olivatkin aivan ihmisen näköisiä pienen pieniä eläviä olentoja.  Jatkoimme juttua ja kas kummaa, uudet kaverini puhuivat myös Suomea! Kun ihmettelin tätä ääneen he totesivat, että puhuvat ja ymmärtävät kaikkia maailman kieliä. No, mikäs siinä! Jotenkin keskustelumme ajautui Lempi-mummiini ja hänen
1 kommentti
Lue lisää